Vuonna 2006

Talla kertaa kirjoittelen Siem Reapista, Kambodzasta kuuluisien Angkor-temppeleiden laheisyydesta. Vietettyani 3 paivaa Bangkokissa tunsin olevani jo yksi asukkaista, kun odottelin julkisen liikenteen bussia MBK:n (suosittu ostari) edessa kassissani yli 6 kiloa tavaraa, koska kabaya-farkkuja ei millaan voinut jattaa sinne kaupan henkariin. Mutta eteenpain oli lahdettava ja seuraava paiva oli nayttava, etta en todellakaan taman reissun aikana enaa ehdi Laosiin, mika on saali. Kuulin nimittain Stevielta (aussimies hostellissa) villeja juttuja baareista, jotka myyvat huumeita lahinna valittaakseen tiedon poliiseille ja poliisisedista jotka uhkaavat piippu kurkulla "I'm fucki' gonna kill you!" ylimielisia ruotsalaisia alfa-uroksia, jotka aukovat heille paataan. Mutta ehka nain on hyva, silla paasen siten suuremallla todennakoisyydella hengissa kotiin. Phang-Ngan ymparistossa mopoiltuani jossain taysin korvessa pysahdyin ylarinteeseen ottamaan kuvia, kun eras paikallinen mies tuli siihen hipeloimaan polvea ja nayttamaan erektiotaan. Tama oli taysin viaton tapaus, mutta kuulin etta Thaimaassa vastaavilla seuduilla on raiskattu (ja murhattu) turistinaisia. Ehka paivan vaarallisin teko kuitenkin oli viillettaa 100 mk/h moottoritiella T-paita ja semikypara paalla. Tama paivan reissu, jonka piti kestaa max 12 tuntia, venyi 3 tuntia lisaa (lahinna odottelujen vuoksi). Kartalta katsoen vali nayttaa pienelta, mutta world atlakseen ei valitettavasti painettu milla vauhdilla tieta voi kulkea. Lonely planetin mukaan vali Poipet-Siem Reap on pysynyt kasittamattoman huonossa kunnossa lahinna siksi, etta nimeltamainitsematon lentoyhtio maksaa (mika on bribe suomeksi? onko Suomi niin epakorruptoitunut maa, etta sille ei edes loydy sanaa ? :) nimeltamainitsemattomalle puolueelle rahaa siita hyvasta.
5 tunnin hiekkatiella pomppuilun jalkeen paasimme ajelemaan brand-new silealle asfaltille, jonka varressa oli palatsimaisia hotelleja enemman kuin olen taman elaman aikana nahnyt yhteensa. The Angkor city siis osaa ottaa irti kaiken turisteistaan. Mutta ei sikali valittamista silla oman 3 dollarin (jaettu) kamppaa parempaa vastinetta rahalle saa hakea (yellow guesthouse) ja omistaja on sikamukava (osallistuin siis tahan kuuluisaan huijausoperaatioon, johon kuuluu ylihinnoitettu viisumi ja ylipitka bussimatka, jonka paatteeksi ajetaan tietyn guesthousen pihaan). Toinen yllattava seikka on, etta US-dollari on maan toinen epavirallinen valuutta. Olen tulkinnut, etta lahinna siksi etta turisteilta voidaan sita kautta pyytaa enemman rahaa. Kulkiessani pyoralla temppelista toiseen jokaisessa pysahdyspaikassa ymparilleni tuli lapsia ja aikuisia kaupaten postikortteja, rannerenkaita ym. kraasaa, mika alkoi hyvin pian ottaa paahan. Siita huolimatta ostin huilun, huivin, mekon ja kirjan, mutta vielakin tunnen huonoa omaatuntoa siita, etta en antanut tarpeeksi rahaa koyhille ihmisille. Thaimaan kusetusmentaliteetti alkaa jo tuntua varsin viattomalta kun vertaa taman paikan menoon (Olen mielestani erittain suvaitsevainen ihminen, mutta 3 paivan sisalla aivoni taysin mustaleimasi tuk-tuk-kuskit. En kertaakaan astunut kyytiin sikamaisten hintojen takia, mutta kuulin etta huokeimilla hinnoilla ne ajattavat kaupasta toiseen saadakseen bensalipukkeita. Aasiassa siis eri turistialan ihmiset todella puhaltavat yhteen hiileen.).

Bangkokissa myos tapasin Hannun, joka on ollut myos vaihdossa Singaporessa ja paadyin myohemmin illalla hanen kavereidensa kanssa livemusiikkiravintolaan. Porukka siis koostuu n. 30-vuotiaista suomalaismiehista, joista kolmasosalla on thai-tyttoystava. Parilla kaverilla on paallaan paita, jossa luki "nuorisojoukot.net". Koska 1,5 vuotta sitten matkustaessani Balkanilla vietin iltaa YK-joukkojen kanssa, nayttaa muodotuneen saannoksi tormata matkan aikana jonkinlainen "joukkoon" (mista tama miesten "joukko"-fetissi juontaa juurensa, armeijasta?). Seurueen pariskunnat viela menettelivat, mutta muuten mua lahinna puistatti nahda naita pareja, jossa yli kuuskymppisella miehella on 3 kertaa nuorempi tyttoystava. Toki varmasti valtaosalle miehista tasaveroinen kumppanuus merkitsee jotain, mutta jotain nama pariskunnat kertoo siita, mita meista naisista alintajuisesti odotetaan: kauneutta, nuoruutta ja hyva luonne mika on synonyymi sille etta ei koskaan sano "ei".

Alkoholin juominen on pysynyt yllattavan matalalla tasolla. Yleensahan asiat menee niin, etta arkena ollaan kiltteja ja lomalla pistetaan ranttaliksi, mutta mulle nayttaa kayneen juuri painvastoin, mika on taysin positiivista etta saan laihdutettua PPOn satasia varten. Matkalla kun toimintaa riittaa aamusta iltaan, jonka jalkeen on niin vasynyt etta jaksaa ottaa max 2 kaljaa sosiaalisessa tilanteessa. Singaporessa taas tuli otettua paivat niin rennosti, etta illalla toimintaa oli pakko hakea biletyksesta, muuten olisi tullut hulluksi.

Jatin Singaporen jalleen erittain vihaisena eraalle miehelle, joka ei antanut viimeisena iltana, joten nain paljon elama on taas edistynyt 4 kuukaudessa. Krapulaa ei ollut, kaytin julkista joukkoliikennetta ja lahjoitin pantin hyvantekevaisyyteen (kokonaiset 15 euroa), joten ehka sentaan olen parempi ihminen.

Nyt on toinen paiva reissussa. Eilen vietettyani yon Phuketin Patongissa ymmarsin, miksi reppumatkailijan on omistettava lonely planet. Lento saapui viiden maissa, jolloin oli jo liian myohaista hankkiutua Patongiin, joten paatin kayttaa minibussitaksipalvelua. Matkan aikana alkoi sataa ja kuljettaja vei meidat toimistoon, jossa piti tarkemmin sopia, mihin kukakin viedaan. Koska en tietenkaan ollut varannut etukateen majoitusta, jouduin neuvottelemaan halvoista vaihtoehdoista paikallisen Robin Hoodin kanssa, joka jarjesti minut mun kriteereilla maariteltyna hotellihuoneeseen, jossa oli parisanky ja niin kylma ilmastointi, etta sairastuin flunssaan aamuun mennessa. Ben, taksissa tapaamani lontoolainen mies, oli neuvoteltu samaan paikkaan ja hanen huoneessaan oli 2 erillista sankya. No, sainpa maksaa 8 euroa siita ilosta etta minun ei tarvinnut nahda hanta kalsarit paalla aamulla (ihan vertailun vuoksi kyseisella summalla voi olettaa saavansa majoituksen 4 yoksi Aasiassa).

Tanaan saavuin Phi-Phi-saarelle. Laivalla juttelin kanadalaisen miehen kanssa, jolla oli vuoden 2003 Thaimaa-lonely planet. Koska Phi-Phi tunnetaan mm. siita, etta vuoden 2004 tsunamissa lahes koko saaren infrastruktuuri tuhoutui ("kaupunki" on rakennettu kannakselle, joka huuhtoutui molemmista suunnista), ajattelin etta on taysin turhaa yrittaa etsia siita majoitusta, mutta onnekseni saaren ainoa dormin paikka oli siirtynyt vain n. 100 metria. Yllattavan vahan taalla enaa nakee merkkeja tuhosta, mita nyt muutamassa paikassa rakennetaan uusia taloa. Tapaamani meksikolainen mies, joka oli taalla 3 vuotta sitten, sanoi etta kaikki on taysin muuttunut.
Aktiviteettia riittaa, huomenna olisi tarkoitus menna kalliokiipeilemaan ja ylihuomenna veneella tsekkaamaan kaikki olennaiset paikat, kuten the Beach (en ole edes nahnyt kyseista elokuvaa, mutta ilmeisesti siina oli upeat maisemat). Hierontaa ja bambutatuointeja yhtalailla tarjolla (olen nyt paattanyt etta se SEURAAVA tulee olemaan kliseisesti olkavarteen antiteesina kaikelle mita Michael ja hanen kaltaisensa kusipaat edustavat feikkitatuointineen, mutta aihe on viela auki, joten se tulee turvallisesti otettua Suomessa). Yhdessa baarissa on joka ilta ladies night, joten ryyppaamiseen yhta lailla on mahdollisuuksia, vaikka se onkin aika hankalasti yhdistettavissa edellamainittuihin aktiviteetteihin. Saa nahda millainen DblO se tulee olemaan naiden muutaman paivan aikana, silla kuulemma useahko NUS-vaihtari on taalla. Tahan mennessa olen jo tormannyt 2 seurueeseen, mutta enemman tunnun tormaavani 2 paivan sisalla tapaamini ihmisiin, joten ehka niilla on suurempi denominen merkitys. Tama paikka on kuin yksi suuri rockfestari.

Kun viettaa aikaa ulkomailla, yleensa saa paljon ideoita siita, minne haluaa matkustaa. Toki haluaisin nahda Krakataun Indonesiassa ja kiiveta Mt. Kinabalulle Borneossa, mutta tahan mennessa olen vahvimmin tullut tulokseen, etta seuraavalla kerralla haluan menna Intiaan. Justin, joka vietti siella 2 parasta vuotta elamastaan, seka eras intialainen mies , jonka kanssa juttelin Zoukissa ja joka piti Singaporea tylsana mestana, molemmat sanoivat etta jokainen paiva on kuin seikkailu Intiassa. Koskaan ei tieda mita tapahtuu. Ja olen keksinyt, mista tama mahtaa johtua. Esim. kaverini Tanya on ehdottomasti impulsiivisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Kun han soitti minulle ensimmaista kertaa, viesti oli: "Outi, sinun on ehdottomasti mentava nyt bussiin joka lahtee 5 minuutin kuluttua, muuten elama loppuu" kuuntelematta lainkaan selittelyjani, etta minulla on eras keskustelu kesken, enka edes tiennyt tulisimmeko illallistamaan kyseisena paivana yhdessa vai ei. Kerran kun menimme ulos porukalla, taksissa pitii neuvotella 10 paikkaa lapi ja kun viimein tulimme kompromissipaikkaan, han halusi valittomasti lahtea sielta pois.
Perjantaina, eras harvoista illoista jolloin tuli lahdettya yksin liikenteeseen, eras intialainen mies tuli juttelemaan minulle Orchard roadilla. Han selvasti halusi iskea minut, silla sanoi etta minulla on hyva vartalo. Han kutsui minut eraaseen baariin ja lahdin mukaan. Matkalla kehittelin jutunaihetta mm. jouluvaloista ja ihmettelin miksi monet singaporelaiset on katolisia. En tieda puhuinko jalleen liian nopeasti (sina iltana kuitenkin vaihde oli kohtalaisen hitaalla) vai liian analyyttisesti, mutta tullessamme baarin ovelle han haipyi johonkin. Tilasin siiderin ja huomasin hanen istuvan eraassa poydassa. Mentyani juttelemaan han haipyi valittomasti vessaan. Eli selkeasti han oli jossain vaiheessa saanut paahansa, etta ei haluakaan olla minun seurassa. Olinpa sitten kotona tai matkoilla, en kuvittelisi ikina kenenkaan kayttaytyvan vastaavalla tavalla. Naita kahta (+ paria muuta) esimerkkia on tuskin fiksua alkaa yleistamaan biljoonaan muuhun ihmiseen, mutta voin hyvin kuvitella millainen hardelli syntyy kun biljoona yhta impulsiivista ihmista laitetaan asumaan samaan maahan.

Koska lähetän tämän koneen pian Suomeen ja lähden reissuun sunnuntaina, on korkea aika yrittää koota yhteen jotain vaihto-aikana kokemuksia Top5-listojen muodossa. Suurin osa niistä keskittyy Singaporeen ja mikä olisi täällä näkemisen ja kokemisen arvoista mikäli joskus matkustat tänne. Osa puolestaan koskeen elämää, tapahtumia täällä yms.

A. Älä jätä väliin näitä yöelämän hotspoteja:

1. KM8- Sentosa, Tanjoung beach. Jos et sunnuntai-iltana halua jäädä makaamaan hotelliin, tässä on varteenotettava vaihtoehto. Voit nauttia 7-11:stä ostamiasi oluita rannan pimeydessä tai baarin antimia, sekä pulahtaa tanssimaan uima-altaaseen tai mereen. Ainoat bileet kaupungissa, joissa on hiukan opiskelijahenkeä. Voit törmätä paikalliseen ökyrikkaaseen, joka kutsuu sinut jatkoille kotiinsa. Mutta älä kiipeä siellä puuhun.
2. Boat Quay. Jos haluat nauttia olutta yöelämän ytimessä kohtuuhintaan, tässä on paras vaihtoehto. Kun tulet Clarke quayn suunnalta, muutamassa alkupään joenvarsiravintolassa kannu (n. 1,5 l) maksaa 13 dollaria (7,5e). Hämmästyttävä hinta selittyy kalliilla ruualla, joten jos haluat sekä syödä että juoda halvalla, mene mihin tahansa B-oikeudelliseen ruokakojuun.
3. New Asia Bar. Pilvenpiirtäjän, jossa on Swissotel-hotelli ja joka tuhottiin leffassa Independence Day, ylimmässä kerroksessa on baari, josta on kivat näkymät koko Singaporeen. Drinkit on kohtuukalliita, mutta ainakin lauantain 50%-happyhour ennen yhdeksää (jolloin on vielä ilmainen sisäänpääsy) alentaa ne Suomen hintatasolle.
4. Free Flow. Ainakin Maleasiassa, Indonesiassa ja Singaporessa naisten karkkipäivä on keskiviikko. Lisää infoa alla- DblO, Insomnia, Momo. Mielestäni paras tarjous on kuitenkin perjantaisin, jolloin naiset voivat nauttia ilmaista australialaista kuohuviiniä Boat Quay:ssä baarissa Roxy klo 20-23. DblO:n (sultan road) lähellä on myös viinibaari, jossa on klo 18-20 kaikille maksullinen freeflow (~12$) joka päivä.
5. Insomnia- Chijmes. Joka päivä livebändi, ilmainen sisäänpääsy viikonloppuisin. Tämähän on kuin Singaporen Botta! Keskiviikkoisin sekä herroja että daameja hemmoitellaan klo 21-23/24 freeflow:lla (18$). Ainoa negatiivinen puoli joidenkin mielestä on parit, joissa toinen osapuoli on keski-ikäinen länsimainen mies ja toinen puolta nuorempi ja pienempi aasialaistyttö. Herrojen kannattaa välttää antamasta puhelinnumeroaan paikallisille naisille, mikäli haluavat olla loppuelämänsä rauhassa.

B. Jos klubbailu kiinnostaa, tässä on ne mestat minne "kaikki" menee.

Pääsymaksut viikonloppuisin 20-30$ mihin kuuluu 2 drinkkiä:
1. Ministry of sounds- Clarke Quay. Useaa erilaista musiikkia tarjolla: perusteknoa, hiphopia, kasaria. 1 for 1 alennus 1:30-2:30, jolloin drinkkejä siis saa kaksi yhden hinnalla.
2. Zouk. Hiukan kauempana sijaitsee klubi, jossa silloin tällöin soittaa kuuluisia Dj.tä. Minähän en niistä tajua tuon taivaallista, saatika eri osastojen musiikkityylillisistä eroista, mutta drinkit on hiukan huokeammalla tasolla (~10-12$ vrt. >14$) kuin muissa klubeissa. 1 for 1 on aikaisemmin (klo 24-1) kuin MOS:ssa.
3. Attica- Clarke Quay. En koskaan käynyt kyseisessä mestassa, mutta myös sinne moni vaihtari meni viikonloppuisin.
4. Dbl O/Momo/Devils bar. Yhdistin nämä keskiviikkopaikat saman otsikon alle. Molemmissa nainen saa ilmaiseksi koko illan, mutta ero on että Momo on pitempään auki (klo 5 vrt.3) ja että siellä on enemmän paikallisia kuin DblO:ssa. Syy, mikä vetää länsimaisia miehiä jälkimmäiseen on halvat juomat: ~12$ kannu, jossa 4 drinkkiä. Pääsymaksu miehille 25$. DblO:ssa löytyy myös muina iltoina kivoja tarjouksia. BarO:ssa alakerrassa on R&B-musiikkia ja yläkerrran musiikki on pyllystä, mutta menettelee humalassa. Viimeiseksi mainitussa en ole kaynyt, mutta siella kuulemma saa 12 jalkeen ilmaista kuohuvaa. Tanaan on viela mahdollisuus. :)
5. Home. Clarke ja Boat Quayn yhtymäkohdassa sijaitsee hiukan hipimpi mesta, joka soittaa myös rock-musiikkia. Perjantaina on 23-24 freeflow (~20$). Toisinaan turhan tyhjä.


C. Kivoja hengailumestoja/baareja

1. Emerald hill. Orchard roadin keskivaiheilla sijaitseva tunnelmallinen baarikeskittymä, jossa olisin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa. Ainakin yksi trubaduuri- ja cocktail-baari.
2. Brewerkz. Clarke Quayssa sijaitseva panimoravintola, missä on mielenkiintoisempiakin vaihtoehtoja oluelle tarjolla kuin Tiger.
3. Timbre. Substationin takana sijaitseva livebändiravintola. Sijainti ulkoilmassa tekee sen ilmapiirin miellyttävämmäksi kuin muut tupakansavuiset live-musiikki-paikat.
4. Crazy Elephant. Clarke Quayn kuuluisin livebändimesta. Jos olet tylsässä seurassa, tv-ruudulle tulee jatkuvalla syötöllä rasvaisia vitsejä, mitkä voivat olla apuna ilmapiirin rentouttamiseksi.
5. Balcony. Orchard roadilla Heerenin (jossa on suurin musiikkiliike, HMV) vieressä on tämä pieni viihtyisä baari, jonka erikoisuutena on poreallas, missä ruokailu ja juopottelu ei ole kielletty. Keskiviikkoisin ennen yhdeksää jonkinlainen ladies night.

D. Nähtävyydet, jotka jäivät näkemättä.

1. Bukit Timah, kansallispuisto. Näitä kahta ensimmäistä vaihtarit kehuivat.
2. Botanical gardens, lähellä Kiinan suurlähestöä, mutta kuitenkin niin kaukana.
3. National museum, avasi vastikään ovensa ja nyt on liian myöhäistä.
4. Pulau Ubin, kuulemma yksi Singaporen tarkoin varjelluista salaisuuksista. Paikalliset kaverit tosin kommentoivat, että ei se ole niin ihmeellinen.
5. Ilmapallo, kohtuuhintaan mahdollisuus päästä viideksi minuutiksi sellaiseen. Sijainti löytyy turistikartasta.

E. Ruokamestat

1. Lau Pa Sat, kaupungin paras hawker centre kävelymatkan päässä Boat Quaysta, auki 24h . Rautatieaseman näköisen katoksen alta löytyy jokaiselle jotakin ja vielä enemmän. Erityisesti kuuluisa satay-kojuistaan, mutta minä haluaisin erityisesti ylistää intialaisen keittiön punertavaa kastiketta, jota voisin juoda litrakaupalla.
2. Marina Bay Steamboat, metroasemasta vielä eteenpäin löytyy lukuisia steamboat-ravintoloita, joissa voi syödä niin paljon kun jaksaa lukemattomat määrät rapuja, kalapalleroita, lihaa, kasviksia ja mitä vaan nyt keksii suuhunsa pistää. Juju on, että ne paistetaan ja keitetään itse. Tämän ihanteellisempaa tapaa viettää iltaa ruuan parissa kouralliselle ihmisiä on vaikea keksiä.
3. Ngee Ann City, Orchard Roadilla sijaitseva Singaporen Julius Meinl, KaDeWe tai mitä nimitystä kukin nyt haluaa käyttää. Kävin siellä vain kerran lyhyesti, mutta vain ajatuskin siitä ylellisyysruuan virrasta saa minut suunnattomaan eksistentiaaliseen ahdistukseen.
4. Holland village, tunnettu perinteisemmistä ravintolapalveluistaan, mutta mielestäni kuitenkin varsinainen maininnan arvoinen helmi löytyy nimeenomaan hawker centrestä: Dong Dong Claypot Delights. Ihan kyynel vierähtää poskelle kun muistelee lukemattomia lounaita kampuksella kyseisen keittiön sivukonttorin kanta-asiakkaana.
5. Wisma Atria, jos kyllästyttää haisevat intialaiset miehet Tiger-pulloineen kaupungin lukuisissa ruokakojuissa, tänne voi tulla nauttimaan ruokaa hienostuneempaan ilmapiiriin maksamatta juuri sen enempää lounaasta.

F. Ruuat, kokeile näitä:

1. Black pepper/Chilli crab, sanovat sitä Singaporen epäviralliseksi kansallisruuaksi. En ole koskaan ollut rapujuhlissa, mutta naperreltyani taskurapujen kanssa ymmarran mihin tarkoitukseen vodka on. Tasta huolimatta ruokalaji, jossa yhdistyy nayttavyys ja maku.
2. Fried carrot cake, en täysin tiedä mitä kaikkea tässä on, mutta virkistävä ja valkosipulinen poikkeus iän ikuisen kanan ja riisin keskelle.
3. Rojak, hedelmiä tarjottuna tulisen soijakastikkeen ja leivänmurujen kanssa. Ruokaseuran kanssa voi väitellä tunnin, onko tämä alku-, pää- vai jälkiruoka.
4. Prata, Etelä-Intian vaihtoehto McDonaldsille. PGP:n lähellä oleva cheese prata tarjoaa tätä pannuleipää mm. juuston, kanan, tomaatin, sienien ja banaanin kera. Sopii seurueille, joissa ihmisillä on sekä suuri että pieni nälkä.
5. Satay/Otak-Otak, satay on lihaa kepissä, joka kastetaan tulisen makeaan pähkinäkastikkeeseen. Nautitaan banaanilehdessä haudutetun riisin kanssa. Otak-otak on taas banaaninlehdessä grillattua mausteista kalaa. Molemmat ihanteellisia bileruokia.

G. Ostoksilla

1. Chinatown. People´s park shopping centressä myydään rintsikoita 2 eurolla ja jotkut niistä ovat jopa harkitsemisen arvoisia minun erittäin nirsoon makuuni. Ostamani 36-kokoinen kappale sopi suorastaan täydellisesti 75B-ylävartalooni. Parempaa ostosta en ole koskaan elämäni aikana tehnyt.
2. Bugis. Luksus-tavarataloja ei tarvitse etsiä tässä kaupungissa erikseen, mutta täältä löytyy se halpa, ahdas ja aasialaishenkisempi ostokatu.
3. Mustafa. Little Indian 24-h tavaratalo, mistä löytyy mm. kivoja kenkiä ja halpaa elektroniikkaa.
4. This Fashion. Orchard roadilla (se virallinen shoppailukatu) plaza singapuran (jonka supermarketista muuten löytyy kivat alkoholivalikoimat) itäpuolelta n. 200 metrin päästä löytyy liike, jossa voi ostaa perusvaatteita naiselle akuuttiin tarpeeseen.
5. Peninsula shopping centre. Singaporen rock`n roll ostari. Lukuisia kitara- ja tatuointiliikkeitä, elämäntapaan sopivia vaatteita sekä seksikauppa.

H. PGP-ihmiset

1. Raiskaaja. Kuulin, että erään suomalaisen vietnamilainen naapuri oli tullut keskellä yötä tämän lukitsemattomaan huoneeseen riisumaan omiaan ja hänen erään vieraansa kalsareita. Molemmat miehiä. Naapuri muutti tapahtuman jälkeen pian pois.
2. Mr. Pipe. Uhkailee ihmisiä ovella rautaputki kädessä. "Enter at your own risk"-logo hänen ovessaan on yhä kännykkäni logona.
3. Mariana. Soluni cluster-leaderin herätyskello soi joka yö kolmen tienoilla ainakin yli puoli tuntia putkeen. Kukaan ei tiedä miksi näin tapahtuu, onko hän sisällä vai ei, enkä tiedä onko kukaan valittanut edes asiasta. Itse asun toisella puolella käytävää, joten olen lähinnä kuullut sen käydessäni keittiössä ja toisinaan jutellut jonkun toisen asukkaan, joka on ollut siihen aikaan hereillä asiasta. Tämä tulee todennäköisesti olemaan niitä mysteereitä, jotka vaivaavat minua vielä kuollessani.
4. Jason. Jos tulet koskaan tänne opiskelemaan, on mahdotonta olla törmäämättä kyseiseen malesialaiseen viulistiin ja olla rakastamatta hänen olemustaan, joka antaa vahvoja viitteitä hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan.
5. Martin. Ranskalainen graduate-student, joka EI asu pgp:ssä siitä huolimatta, että on jo useaan otteeseen hoiperrellut tukevassa humalatilassa sisäänkäynnin portailla aamuyöstä.

I. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu muutamista ajatus- ja käytösmalleista eroon pääseminen:

1. Ulkonäköön liittyvät kompleksit. Maailmassa on muutakin saavutettavaa kuin Cosmopolitanin kanteen pääsy. Ja kuinka suuri osa saamastasi sukupuolisesta huomiosta on edes mielestäsi positiivista?
2. Massaviihde. Siinä vaiheessa kun juoruilu rajoittuu Salattujen elämien juonenkäänteisiin, pitäisi jo huolestua. On olemassa terveempiäkin keinoja paeta todellisuutta- kuten alkoholi.
3. Usko, että maailma on oikeudenmukainen. Yllämainittu taho on lapsuudesta asti aivopessyt meitä uskoon, että onnellisia loppuja on olemassa. Sääntö "onnettomuus ei tule yksin" ei päde ainoastaan monisairaisiin vaan myös joka ikiseen elämän osa-alueeseen. Ainoa oikeudenmukainen asia, mikä tapahtuu on se, että onnettomuudet kertyvät niille ihmisille, joille niiden kohtaaminen tekee vähemmän kipeää. Kymppitytölle jo 9+ on elämän loppu.
4. Usko, että tulet elämän aikana saavuttamaan jotain merkittävää. Kuinkahan monta lääketieteen nobelistia minä osaan mainita nimeltä? Fleming, Watson ja Cricks (jotka eivät Tiede-lehden artikkelin mukaan edes ansainneet sitä).
5. HC-biletys. Ystäviä ja yhtä lailla uusia ihmisiä kuuluu nähdä myös keski-iässä eikä linnottautua tv:n ääreen, mutta jos aiot pysyä hengissä siihen asti kunnes saavutat aikuisiän, pitää hyväksyä myös se että maksansiirtoon päästäkseen on oltava puoli vuotta raittiina.

J. Asiat, joiden takia on pitanyt hieroa silmia kahteen kertaa.

1. Martin ja Annika. Pitivat toisiaan kadesta kiinni DblO:ssa. Martin on nyt siis Helsingin yliopiston virallinen kiertopalkinto.
2. Radikaalit feministit. Luentoprujun mukaan feministien alahaara, joka pitaa naisia miehia parempana ja joiden mielesta naisten tulisi olla vain lesboja. Ja jos vaimosi lakkaa antamasta... Kaikki joiden kanssa juttelin asiasta olivat imeneet tiedon ilman pienintakaan kritiikkia.
3. Michaelin silmalasit. Viimeisella Gillmanheights-reissulla selvisi, etta Michaelilla on kahdet silmalasit. Eli siina todiste mita se tuli aamuyosta hakemaan, vaikka vaittaakin toista.
4. Enron-skandaali. Eras amerikkalainen oppikirja, joka muuten oli yleistyyliltaan vakava, kommentoi Enron-skandaalista kertovan jutun loppuun:"In Europe this kind of scandals are more frequent and worse."
5. Matkatavarat. Lahetin paketin Suomeen ja yhteispaino laheni 15kg:aa, mika on noin puolet varsinaisista matkatavaroista mita aion kantaa. Omaisuuteni paino on lisaantynyt siis vahintaan yli 50% 4 kk aikana, vaikka sentaan heitan osan ostamistani tavaroista pois (kuten 4 kenkaparia).

Reilun kuukauden päästä olen takaisin kotona ja sisäinen kelloni tuntuu jo sopeutuneen aikaeromuutokseen. Nukahdan joskus 6:en tienoilla ja herään 1-2:en maissa iltapäivällä, mikä vastaa Suomen aikaan siirrettynä sitä rytmiä mitä minun pitäisi noudattaa normaalisti. Viikonlopun massabiletyksen jälkeen on tosin riski, että se siirtyy vielä muutamalla tunnilla siitä eteen päin.

3 päivää sitten oli ensimmäinen Suomen suurlähetystön järjestämä tilaisuus: Espoo Big Bandin keikka kulttuurikeskuksessa. Jälkikäteen oli pienimuotoinen tilaisuus, jossa tarjottiin ruokaa ja juomaa. Enkä Minä ollut saanut kutsua! Kati ja Gabor ovat olleet jo useamman kerran Unkarin suurlähetystössä hienoilla illallisilla, mutta mitä tarjoaa Suomi: tyhjää kättä.
Jätin nokka pystyssä tarjoilut väliin, menin paikallisen kaverini ja hänen seuralaisensa kanssa Cheese pratalle ja opin:

1.Singaporessa on trendi olla uusavuton keittiössä, koska tämä on osoitus rikkaudesta ja että kaikki aika menee akateemiselle uralle.

2.Hänen vanhempansa asuivat vielä 60-70-luvulla omavaraisessa kylässä, jossa ihmiset omistivat kotieläimiä yms. Tämä ehkä selittänee, miksi postmaterialismi ei ole vielä saanut jalansijaa täällä.

3.Etelä-Koreassa on olemassa ministry of gender equality, jonka paikallinen nimitys on nainen-perhe-ministeriö. Tämä on mm. saanut aikaan sen, että jokainen nainen saa päivän kuukaudessa vapaaksi kuukautisten takia. Ja että naisten vessassa on pönttöjä sama määrä kuin miesten vessassa pisuaarit ja pöntöt yhteenlaskien. Edellä mainittu on herättänyt napinaa miehissä, mutta jälkimmäinen on saanut kaikkien ylistyksen, sillä sen ansiosta miesten ei enää tarvitse odottaa tyttöystäväänsä ravintolassa 15 minuuttia kun hän menee naistenhuoneeseen. Suomen naiset yhtykää, nouskaa barrikadeille ja vaatikaa tasaveroinen määrä vessanpönttöjä!

Jatkoilla Zoukissa seuraani lyöttäytyi intialainen mies, jonka paidassa luki "Vodka- connecting people", venäläisten hävytön raiskaus suomalaisesta kansallisylpeydestämme.
(*Jo vuosia suomalaiset ovat kehuskelleet korkealla kännykän käyttö asteellaan ja tuudittautuneet käsitykseen, että olisimme teknillisesti edistynyt kansa. Täällä kuitenkin esim. luennoilla valta-osalla on mukanaan kannettava, toisin kuin kotona, ja joka ikisellä on iPod, mikä on kuulemma yhtä laajalle levinnyt trendi ainakin myös Saksassa. Minä puolestaan näin kehittyneemmän mp3-soittimen ensimmäisen kerran elämässäni tämän vuoden helmikuussa ja käsittääkseni Suomessa lähtövaiheessani sellaisen omistivat lähinnä tyypit, joilla on se uusin kännykkämalli.)
Olin shokeerannut hänet joillakin puheenaiheillani (mm. bokserit ja nivustyräriski) ja puiston penkillä hän piti minulle saarnan, että ihmiset tulevat yökerhoon rentoutumaan ja pistämään aivot narikkaan ja että siellä kuuluu jutella kevyistä ja kivoista aiheista kuten säästä, kuulumisista, alkoholista ja musiikista. Raskaimmista aiheista, kuten uskonto, filosofia, politiikka ja terveys, voidaan jutella toisissa tilaisuuksissa ja mielellään kokeillen kepillä jäätä. Hän osoitti sormellaan erästä rakennusta ja sanoi nostalgian vangitsemana että asui siellä 5 vuotta elämästään. Kommentoin, että tässäpä taas näitä teollistumisen tuomia kummallisuuksia, sillä eikö ihmisten pitäisi suhtautua samalla tunnelatauksella luontoon eikä vastaavaan betonihirviöön, vaikka rakennus on toki kauniimpi kuin neuvostoliittotyyppiset funkkiskerrostalot. Mm. tähän hän parkui, että puhun liian analyyttisesti.

Menimme syömään ja matkalla hän tivasi, että milloin minulla oli viimeksi poikaystävä ja kuinka monta näitä on ollut yhteensä, ja että kuinka monta ystävää minulla on. Sillä hänen arvauksensa oli, että lukumäärä lähestyy nollaa, koska olen niin hankala ihminen. Siitä huolimatta hän pysytteli itsepäisesti seurassani.
Limesodan tultua pöytään sanoin: "Katso, kun teen yhden tempun." ja imin pilliin vettä, tukin toisen pään sormellani ja siirsin siinä olevan veden lautaselleni. Hän kommentoi, että ei tuo ollut suuri yllätys, sillä hän sai 100% koulussa fysiikasta ja matematiikasta. Ja että hän tuli kolmanneksi kansainvälisissä matematiikan olympialaisissa. Kyseenalaistin tiedon todenperäisyyden, sillä voisin siinä tapauksessa olettaa että en olisi yhtä raskaan analyyttinen hänen näkökulmastaan. Hän loukkaantui tästä ja luetteli, että hän on kehitellyt jonkin teorian, miten velkaantuneet ihmiset voivat maksaa velkansa takaisin, mitä on käytetty mm. Aasiassa ja Ranskassa, mikä on tehnyt hänet kuuluisaksi, ja miten hän on tämän ansiosta saanut työpaikan eräässä lontoolaisessa pankissa, miten raha virtaa tilille kuin vesiputouksessa ja etc. Ja yritti todistella älyllistä ylivertaisuuttaan nopealla päässälaskutaidollaan. Minä puolestani ärsyynnyin tästä purkauksesta, sillä arvostaisin enemmän jos hän todistaisi kapasiteettinsa esim. selittämällä teoriansa yksityiskohtaisemmin, eikä pröystäilemällä mitä hän on sen ansiosta materiaalisella tasolla saavuttanut. Ja tästä syystä kommentoin, että eräs yläasteaikainen ystäväni joka reputti toistuvasti matematiikassa, ajatteli paljon syvemmällä ja filosofisemmalla tasolla kuin hän.

Ja tästä päästään paradoksiin johon olen useaan otteeseen törmännyt yliopistoelämäni aikana. Olen tavannut usean ihmisen, jonka olettaisi menestyvän kiitettävästi palikkatestissä opintosuoritusten perusteella, mutta joka minun näkökulmasta vaikuttaa typerältä ja pinnalliselta (enkä oleta että tämä johtuisi siitä että olisin itse Einstein). Tämän hetkinen yksinkertaistettu teoriani älynlahjoista menee näin:

Ihmiset ovat kuin tietokoneita. Prosessointinopeus kuvaa sitä miten henkilö menestyisi Mensa-tyyppisessä testissä ja muisti puolestaan sitä materiaalia mitä koneeseen on syötetty edellämainitun ominaisuuden avulla. Jos tieto on järjestetty mielekkäällä ja loogisella tavalla, sitä voi myös käyttää tehokkaasti ja mikäli tietomäärä ylittää tietyn määrän, pidämme henkilöä yleensä viisaana. Se, millainen sisältö tietokoneeseen lopulta tulee riippuu kuitenkin koneen käyttäjästä ja henkilö joka on tuhlannut koko kapasiteettinsa esim. lääketieteeseen on verrattavissa koneeseen, jossa on 50 GB:n edestä musiikkia, mutta ei mitään muuta. Älykkääksi itsensä julistava mies, jonka kohdalla pitää karsia pois liian raskaat keskustelunaiheet on kuin huippupianisti, joka ei suostu soittamaan kotonaan edes Ukko-Nooa:aa vaimonsa iloksi.

Nyt joka tapauksessa viimeinkin tuntuu kuin olisin saanut jonkin psyykkisen rauhan. Olen nyt vihdoinkin kuluneen viikonlopun jälkeen:

a) Tullut kotiin aamun ensimmäisellä bussilla. Yleensä aina löytyy muutama vaihto-oppilas, jonka kanssa jakaa taksi pgp:hen (olen kyllä sillä ajanut itsenäisestikin mm. silloin kun varastin DblO:ssa Michaelin silmälasit ja lähdin suoraan kotiin ne mukanani, siinä hyvä vinkki epätoivoisille sinkkunaisille: varasta silmälasit, mikäli mies on tarpeeksi sokea se joutuu vielä hakemaan ne saman yön aikana :) .

b) Ollut jatkoilla paikallisen kämpässä (tai voiko niin halventavaa nimitystä käyttää lukaalista, joka on joen varrella keskustassa). Ja ei olisi huonon tuurin sattuessa ollut kaukana myös tutustuminen paikalliseen putkaan, sillä omistaja avasi useasti parvekkeen oven, minkä ansiosta potentiaalisti joku naapuri olisi voinut häiriintyä musiikista ja kutsua poliisit. Paikalla olisi odottanut lauma 13-vuotiaita lapsia ja marihuanasätkä, jota eräs vieraista sauhutteli.

c) Olen ollut paikallisessa sairaalassa, sillä kyseisillä jatkoilla eräs vieraista kiipesi puuhun ja putosi sieltä alas oksan katkettua. Polvesta oli operoitava murtuma, iho auki sääriluuhun asti ja leuassa myös murtuma. Mielenkiintoinen asia oli, että asunnon omistajalle oli sattunut sama tapaturma, samasta puusta ja samoin vammoin tasan vuosi sitten.

Ihmissuhteet voi karkeasti luokitella kahteen ryhmään: itsearvollisiin ja välinearvollisiin suhteisiin. Hyvien ystävien seurassa olo on arvokas asia sinänsä, mutta vähemmän läheisiä suhteita toisinaan dominoi itsekkäät motiivit. He ovat henkilöitä, joiden varjolla voi päästä jonon ohi ravintolaan ja joiden kautta voi päästä sosiaalisiin piireihin, joista löytää itsearvollisia ihmisiä. Jokainen uusi ihminen on teoriassa itsearvo, mutta valtaosa lopulta tippuu välinearvolliseen kategoriaan.
Lukas (se toinen) on hyvä esimerkki jälkimmäisestä tapauksesta. Esimerkiksi eilen hän halusi väistämättä mennä Zoukiin Insomniasta taksilla kanssani nähdäkseen olisiko Gabby, jolle hän lähetti tekstiviestin kännykästäni, paikalla. Kun olimme perillä, selvisi että hän oli varastanut minulta 50 dollaria ja hänelle oli täysin yhdentekevää jäisinkö pois kyydistä vai jatkaisinko DblO:hon. Hän siis vastikään erosi tyttöystävästään, sekoili Gabbyn kanssa ja nyt Gabby ei vastaa hänen yhteydenottoihin. Kun mainitsin, että minulla oli 2 viikkoa sitten yhdenillanjuttu, hän sanoi tiukasti ettei halua kuulla enempää.

On tunnettu tosiasia, että naisten välisessä ystävyydessä on miehiin verrattuna enemmän välinearvollisia piirteitä. Tiedättehän klassisen tarinan, jossa seurusteleva nainen unohti ystävänsä. Eikä esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Kati on nimittäin viime aikoina käyttäytynyt oudosti. Tunnen toki huonoa omatuntoa, että kirjoitan hänestä ainostaan negatiivisista puolista tänne, sillä kyseessä on kuitenkin harvinaisen suvaitseva ja avomielinen ihminen, joka on valmis mihin tahansa toimintaan mihinkä tahansa vuorokauden aikaan (esimerkiksi kelpaa kutsu sunnuntaina 2:00 a.m juomaan Bacardia Gaborin epäonnistuneiden treffien kunniaksi) ja jonka suhteen ei pidä pelätä astuvansa reviirille (pelko mikä leimaa 99,9% ihmissuhteistani).
Kati on siis se tyyppi, joka puhuu ME-muodossa. Nyt olen kuitenkin pannut merkille, että viime aikoina Kati on vaihtanut identiteettinsä yksikköön. Esimerkiksi toissa sunnuntaina hän oli menossa Sentosan allasbileisiin, mutta antoi selkeästi ymmärtää, että hän on menossa sinne Niklaksen (voimme käy jo käyttää erisnimeä herrasta "vastapäästä pöytää", sillä minulla on sen puhelinnumero) ja sen kavereiden kanssa, enkä minä ole tervetullut vaikka olen viettänyt kyseisten tyyppien kanssa enemmän aikaa. Seuraavana sunnuntaina puolestaan minun tullessa sinne itsenäisesti taidenäyttelykierrokseltani samat ihmiset olivat yhtä lailla paikalla, eikä Kati ollut ottanut minuun yhteyttä, vaikka lauantaina selkeästi sanoin olevani tulossa paikalle. Selvisi, että hän oli lähettänyt Charlottelle 3 kertaa viikon aikana tekstiviestin. Minulle hän puolestaan oli ainoastaan ilmoittanut keskiviikkona: "MINÄ päätin lähteä ex tempore Insomniaan", jossa oli sattumoisin Niklasin kaverit.
Koska tietääksemme emme ole aviokriisissä, kysyin häneltä suoraan onko hän ihastunut Niklakseen. En saanut tähän mitään vastausta, mutta hän pyysi minua olla tulematta lähettyville mikäli hän juttelee Niklasin kanssa kahdestaan. Sanoin että A) hänellä on tyttöystävä kotona ja B) että hänen pitäisi kunnioittaa sitä, että minä olin elo-syyskuussa häneen ihastunut. Tiedon A luotettavuudesta hän kysyi kolmeen kertaan ja B:n suhteen kiisti, että olisi koskaan edes kuullut asiasta. Olin kuulemma ainoastaan maininnut, että hän on minusta sympaattinen tyyppi, vaikka tasan tarkkaan olin useaan kertaan keskustellut aiheesta ja saanut tähän kommentteja, joiden suhteen ei ole epäselvää etteikö hän olisi ymmärtänyt asian luonnetta.

Koska tunteiden tasolla roikun enemmän 2 viikon takaisessa jutussa, en juurikaan ole mustasukkainen, mutta ennen kaikkea minua ärsyttää hänen käytöksensä. Yhtäkkiä minä olenkin vain este, joka pitää kaataa pois itsearvollisen ihmisen edestä. Ja harvoin olen joutunut kuuntelemaan yhtä suuria valheita itsestäni ja helppoahan se on, sillä kun tunnetusti puhun epäselvästi, tätä heikkoutta voi käyttää hyväksi ja deletoida sen varjolla kaikki puheeni. Ja kaikki tämä yhden epärealistisen ja lapsellisen ihastuksen takia. En tietenkään ole nähnyt kuin murto-osan heidän välillä olevasta kommunikaatiosta, mutta se tuntuu olevan lähinnä hyvin paljon flirttailua ja tyrkyttelyä Katin puolelta. Ja hänen tutkansa harvoin erottaa sellaista ilmiötä kuin torjunta. Ja jos toisin on, edellyttäisin kuitenkin että hän ottaisi rehellisesti sen huomioon, että minä saattaisin loukkaantua.

P.S. No niin, nyt taas moralisoin kuin USAn kongressi, joka halusi erottaa Bill Clintonin valehtelun takia. Juuri lounaalla nauroin sille, miten kirkasotsaisesti Jeremy kommentoi krtiikkiäni, miten seksisuhteet vaikuttavat presidentin pätevyyteen enemmän kuin viattomat ihmishenget. Eli miksi kongressi ja senaatti ei sano vastalausettaan maan aggressiiviselle ulkopolitiikalle, vaikka teoriassa niillä on kuitenkin enemmän valtaa kuin Euroopan parlamentaristisissa järjestelmissä, jos kuitenkin oletetaan että nimenomaan George W. Bush on ainoa paha jätkä koko mantereella?

Inspiroiduin lukiessani Durkheimin ajatuksia metaforasta, jossa yhteiskuntaa verrattiin elimistöön. Perusajatuksena on, että ruraali heimo-yhteisö on verrattavissa ameebaan, jonka suhteen on ihan sama jakautuuko organismi vai ei, mutta moderni yhteiskunta työtehtävien erilaistumisen (tähän en voi olla lisäämättä opettajamme sitaattia: "there are people who clean, people who call for cleaners and people who think about cleaners") takia on kuin kehittyneempi nisäkäs, mikä ei selviäisi jos yksittäinen elin otettaisiin pois. Lääketieteilijänä en voinut olla viemättä vertausta yksityiskohtaisemmaksi:

Keuhkot edustavat tuotantovälineitä. Alveolit vastaavat yksittäisiä yrityksiä, jotka voivat tuhoutua jos organismi hengittää yli-kansallisia Malrboro-sauhuja. Verenkierto symboloi samalla liikenneverkostoa ja rahaliikennettä: valtimo tuo rahaa ja palveluita periferiaan, mikä kuljettaa laskimoiden kautta veroja sydämen, mikä on siis valtio ja määrää tahdin millä mennään eteenpäin. Keskeisessä roolissa on pääministeri, sinus-solmuke ja talousministeri (av-solmuke), jotka saavat vaikutteita aivoista, tiede-eliitistä. Koko organismi voi kuolla siihen, että valtaa pitävät eivät saa tarpeeksi rahaa sepelvaltimoiden tukkiuduttua, jonka takia korruptio lisääntyy eikä syke enää riitä vastaamaan koko elimistön tarpeita. Ja kaikki johtuu siitä, että joku taloustieteilijä aivojen lokomatorisesta osastosta päätti, että tuodaan maahaan kuitujen sijasta tyydyttyneitä rasvoja, jotka passivoivat organismin eivätkä kannusta sitä lisäämään viennin eli ulosteen määrää.

Samaan aikaan poliisi, eli valkosolut vartioivat elimistöä tuholaisten varalta. Monosyytit, eli ambulanssit, kuljettavat patologisimmat tapaukseen sairaalaan eli maksaan. Munuaiset (vankila) huolehtivat kuona-aineiden erityksestä pois elimistöstä. Perna on kaatopaikka, mikä hajoittaa kelvottomat punasolut eli kaiken jätteen tuotannon ja kuluttamisen jäljiltä.

Liikuntaelimistö vastaa ulkopolitiikasta ja sukuelimet ovat armeija, joiden avulla tunkeudutaan tarpeen tulleen toisen valtion alueelle. Tästä näkökulmasta mies edustaa kehnoa siviilisodan runtelemaa maata, joka lähettää pakolaisia toisen valtion, eli naisen, kohtuun. Kun etninen väheimmistö on lisääntynyt ja erilaistunut funktioissaan tarpeeksi, seuraa uusi itsenäisen valtion synnytys.

Valtioni pakolaispolitiikka on viime aikoina saanut uusia käänteitä. Olisin ottanut Kanadasta halpaa työvoimaa asumaan omaan lähiöönsä pääkaupungissani, mutta ne olivatkin vain viikon lomareissulla. Ja työvoiman puutteen johdosta kaupungin yleisilme on nyt varsin epäsiisti tulevaa EU-kokousta varten. Tästä syystä voin sydämestäni yhtyä erääseen Karkkipäivän lauluun vaihtaen toki sukupuolta: "Kaikki miehet ovat perseestä: McGyver ja Jasper Pääkkönen, Gerhard Schröder ja Kimi Räikkönen, Jeesus ja sun poikaystävä..."

Paneudutaan tarkemmin väittämään "Hän jo sai mitä halusi", mikä on väärinymmärretyin klisee ikinä. Ensinnäkin miehet välttelevät sinua myös siinä tapauksessa etteivät saaneet mitä halusivat. Ja toisaalta jokainen jolla on vähääkään kokemusta yhdenillanjutuista tietää sen ahdistuksen mikä iskee aamulla kun tajuaa mitä tuli tehtyä. Tämä tarkoittaa, että et ole emotionaalisesti valmis harrastamaan seksiä vasta tapaamasi henkilön kanssa. Lisääntymisvietti ei varsinkaan vastakkaisella sukupuolella ole niin helposti tyydytettävä tarve, että yksi yhdenillanjuttu riittäisi kattamaan kaiken mitä ihminen haluaa ja harva on niin kova pelimies, että löytäisi uuden naisen joka bileistä. Joten mitä jos korvattaisiin "Hän jo sai mitä halusi" väittämällä "Hän on emotionaalisesti epäkypsä henkilö, joka ei tiennyt mitä halusi".
Yhtä lailla haluaisin kumota ohjeen "Anna vasta kolmansilla treffeillä, muuten mies ajattelee että olet halpa lutka, joka antaa kenelle vaan." yllämanittuihin perusteluihin vedoten. Miehet eivät ole muuta kuin herkkiä pikkupoikia, jotka yrittävät tästä huolimatta pitää kovan naistenmiehen imagoa. Mikään ei kuvaa osuvammin tätä miesten psykologista piirrettä kuin Tioman-saaren threeandahalfsom-juttu. Ensin on suuria puheita ja sitten kun viimeinkin päästään sänkyyn, kaikki makaa siinä passiivisena "Hey come on, help us a little!".

En tiedä kuinka suuri osa väestöstä kuuluu yllämainittuun kastiin, mutta en pidä mitenkään ongelmattomana sitä, että saavuttaa kyseisen emotionaalisen kypsyyden. Tämä vain johtaa siihen, että kiinnyt henkilöön, jolla ei olisi mitään edellytyksiä poikaystäväksi, jonka suhteen alkaa tietyssä iässä olemaan sosiaalisia paineita. Henkilökohtaisesti kuitenkin toivon, että en tule enää ikinä elämäni aikana kohtaamaan ketään merkittävää miestä, sillä jos näin tapahtuisi se tarkoittaisi että minä en ollutkaan oikeassa (tämän suhteen nyt tosin liikutaan varsin vaarallisilla vesillä, sillä herra "vastapäätä pöytää" sanoi rakastavansa minua. :).

Olen jo pitkään harmitellut, miksei paikallisista McDonaldseista saa Sunday-jäätelöä kinuskikastikkeella ja tänään siihen selvisi syy: se on liian makea aasialaiseen makuun. Jos et näe tässä faktassa mitään ironista, varaa lento jo tänään kaukoitään, mene supermarkettiin ja osta 20 erilaista jääteetä tai muuta virvoitusjuomaa ja juo itsesi ketoasidoosiin.

Tänä viikonloppuna olen harvinaisen paljon kunnostautunut turistina käyden läpi 3 pakollista kohdetta, mutta muuten olen enemmän keskittynyt opintojani sivuavaan suurimmilta osin hyödyttömään lueskeluun kehitysmaista, Kiinasta ja Venäjästä kommunismin jälkeen. Jälkimmäisen osalta syvästi kadun, että en ole aikaisemmin syventynyt aiheiseen:

*The worst is over -Boris Yeltsin: October 1992, October 1993, April 1994, July 1997
*In 1992, the year shock therapy was introduced, prices rose by 2,520 percent.
*Centrist parties: Our Home Is Russia, total number of seats is parlament 1999: 7, 1995: 55
*A 1994 government report claimed that three-quarters of all Russian businesses pay 10 to 20 percent of their income to the mafia as protection money.

Ehkä vielä mielenkiintoisempi oli Paul Krugmanin artikkeli, joka näki yllättävän paljon yhtäläisyyksiä Neuvostoliiton ja Singaporen talouskasvujen välillä. This achievement seems to be a kind of economic miracle. But the miracle turns out to have been based on perspiration rather than inspiration: Singapore grew through a mobilization of resources that would have done Stalin proud. Artikkeli puhuu siis talouskasvusta käsittelillä "input" ja "output" ja näiden suhteesta ja miten niiden pitää korreloida, että taattaisiin jatkuva ja stabiili kasvu. Sekä Neuvostoliitossa että Singaporessa on satsattu "input":iin eli esim. työkaluston kehittämiseen ja työvoiman koulutuksen lisäämiseen, ilman korreloivaa kasvua "output":ssa eli työn tehokkuudessa, minkä takia edellisen alkuvuosien suorastaan pelottava kasvu taantui 80-luvulle päästyä.
Vertailu on varsin hupaisa jos siihen liittää sen faktan, että koko Singaporen itsenäisyyden ajan on ollut vallassa yksi puolue, joka kontrolloi mediaa ja rajoittaa vapauksia mitä mielikuvituksellisimmilla lailla. Jos kysyy peruskansalaiselta, mikseivät he äänestä jotain toista puoluetta, yleisin vastaus on luottamuksen puute siihen, että oppositiopuolue osaisi hoitaa velvollisuutensa, sillä se ei ole koskaan ollut hallituksessa. Myös valtio-opin tutorial-tunneilla on tullut esille asenteita, että stabiili ja tehokas hallitus on parempi asia kuin demokratia. Katsoen Venäjän esimerkkiä demokratia arvona ei tosin välttämättä ole kovin yksinkertainen toteuttaa. Ainakin 1999 vaaleissa kommunistipuolue sai vielä suurimman osan äänistä. Eli mitä jos kansa ei haluakaan demokratiaa?
Artikkelia lukiessa myös alkoi taistolaisliikkeen motiivit näyttämään selkeämmiltä. Nyt mediassa kuulee lähinnä tuomitsevia ja jälkiviisaita saarnoja, miksi fiksut ihmiset hurahtivat moiseen soopaan. Siihen aikaan kuitenkin Neuvostoliiton talouskasvu herätti pelkoa myös vannoutuneimpien kapitalistien keskuudessa. Nyt on toki helppo olla vahingoniloinen niitä ihmisiä kohtaan, jotka elivät illuusiossa, että kasvu ja tasa-arvo voisivat kulkea käsikädessä. Joka tapauksessa Paul Krugmanin tuotoksiin suosittelin tutustumaan vielä laajemmin, sillä yhtä lailla myös sosiologian kurssimateriaaliin lisätty kolumni oli kuin ilotulitusta: For years opinion leaders have told us that it´s all about family values. And it is- but it will take a while before most people realise that they meant the value of coming from the right family.
-Princeton university, 2002

Viimeisin lääketieteellinen dilemmani oli kysymys "lisääkö boksereiden käyttö nivustyrän riskiä", jonka laitoin fimnetin keskustelupalstalle (jonne pääsee ainoastaan alan ihmiset), koska tällaisesta ei löytynyt mainintaa lyhyen tietokannoista etsimisen perusteella. Koska siemenjohtimet ja cremasterlihas, joka toimii hissinä kiveksille, tulevat samasta reiästä kuin tyräpussi, mielestäni asiaan voisi teoriassa ottaa kaksi erilaista kantaa. Tänään menin katsomaan keskustelun tulosta ja pelkäsin, että siellä odottaa lista tieteellisiä artikkeleita tai joku anatominen fakta, minkä unohdin ottaa huomioon, mutta lopputulos oli paljon vapaamielisempi. Tässä muutama sitaatti:

A: Siinähän ne tyräportit päinvastoin pysyy tiukkoina ja suolet vatsassa kun kassit heiluu ja painollaan treenauttaa tuon alueen lihaksia - bonuksena pysyy sperma hyvänä kun lämpötila on palleille optimaalisempi kuin tiukoissa kalsareissa.

B:Tyrästä en tiedä. Väljä halatti, jossa kulkuset lerppuvat vapaana takaa hedelmällisyyden. Ihmiset olivat sitäpaitsi onnellisempia silloin, kun naisilla ei lämpimien hameidensa alla ollut pikkuhousuja. Jäi tilaa impulsiiviselle tunteelle. Nykyisin yhdyntä suunnitellaan pariskuntien kesken kommunikaatoreiden ajanhallintaohjelmien välityksellä.

C: Hipsters don´t lie? Olikos sellainen laulu. Bokserit ovat kamalia, siis sellaiset leikkimökin ikkunaverhojen kokoiset.

D: No, linkki viekin sloggin perussivuille, mutta sieltä voi valita "miehet". Minäkin vietin muutaman minuutin laatuaikaa siellä.

C: Sloggi. Yäks. Nyt minun pitää puhdistaa kone. Ruskeita alapään maxi-bleisereitä kutsutaan meilläpäin ehkäisyhousuiksi.

D: Apua, sotkiko Sloggit noin sun koneesi? Kyllä mää muistin, että teidän perhe kammoksuu sloggeja. Mutta en muistanut muutakaan alusvaatemerkkiä. Tai ehkä olen salainen Sloggi-agentti. Ja joka tapauksessa jokainen niistä miesmalleista on sloggeineen tervetullut kylään tänne.

Toisin sanoen ei voida pitää sattumana, miksi minä eksyin lääketieteelliseen. :) Mutta oman uran kannalta pitää jatkossa vältellä keskustelupalstaa, sillä tällaisessa seurassa itsesensuuri sen suhteen mistä on sopivaa kirjoittaa jää asemalta pois jo Pasilan kohdalla. Suomen lääkäriliiton virallinen kanta nyt siis on, että ainakin esteettiseltä kannalta kannatamme lihastreenihypoteesia, mikäli bokserit eivät ole leikkimökin ikkunaverhon kokoiset.